1 Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: "Ei kukaan meistä anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi."
2 Ja kansa tuli Beeteliin, ja he istuivat siellä aina iltaan asti Jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti
3 ja sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, on Israelissa käynyt niin, että Israelista nyt puuttuu yksi sukukunta?"
4 Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja rakensi sinne alttarin ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja.
5 Ja israelilaiset sanoivat: "Onko yhdessäkään Israelin sukukunnassa ketään, joka ei ole tullut seurakunnan kanssa tänne Herran eteen?" Sillä siitä, joka ei tulisi Herran luo Mispaan, oli vannottu ankara vala: "Hän on kuolemalla rangaistava."
6 Ja israelilaisten tuli sääli veljeänsä Benjaminia, ja he sanoivat: "Tänä päivänä on yksi sukukunta hakattu pois Israelista.
7 Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saavat vaimoja? Sillä itse me olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille tyttäriämme vaimoiksi."
8 Ja he kysyivät: "Onko Israelin sukukunnissa ainoatakaan, joka ei ole tullut Herran eteen Mispaan?" Ja katso, Gileadin Jaabeksesta ei ollut ketään tullut leiriin, seurakuntakokoukseen.
9 Sillä kun kansasta pidettiin katselmus, niin katso, siellä ei ollut ketään Gileadin Jaabeksen asukkaista.
10 Niin kansa lähetti sinne kaksitoista tuhatta sotakuntoista miestä ja käski heitä sanoen: "Menkää ja surmatkaa miekan terällä Gileadin Jaabeksen asukkaat vaimoineen ja lapsineen.
11 Tehkää näin: kaikki miehenpuolet ja kaikki naiset, jotka ovat yhtyneet mieheen, vihkikää tuhon omiksi."
12 Ja Gileadin Jaabeksen asukkaista he löysivät neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen; ja he veivät nämä leiriin Siiloon, joka on Kanaanin maassa.
13 Sitten koko kansa lähetti sanansaattajia puhumaan benjaminilaisten kanssa, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja tarjosi heille rauhaa.
14 Silloin benjaminilaiset palasivat takaisin, ja heille annettiin ne naiset, jotka oli jätetty henkiin Gileadin Jaabeksen naisista. Mutta ne eivät riittäneet heille.
15 Niin kansan tuli sääli Benjaminia, koska Herra oli tehnyt aukon Israelin sukukuntiin.
16 Ja kansan vanhimmat sanoivat: "Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Sillä ovathan naiset hävitetyt Benjaminista."
17 Ja he sanoivat: "Pelastuneiden perintöomaisuus on jäävä Benjaminille, ettei yksikään sukukunta häviäisi Israelista.
18 Mutta itse me emme voi antaa heille tyttäriämme vaimoiksi, sillä israelilaiset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle."
19 Niin he sanoivat: "Katso, joka vuosi vietetään Herran juhla Siilossa, joka on pohjoiseen päin Beetelistä, auringonnousuun päin siitä valtatiestä, joka vie Beetelistä Sikemiin, ja etelään päin Lebonasta."
20 Ja he käskivät benjaminilaisia sanoen: "Menkää ja asettukaa väijyksiin viinitarhoihin.
21 Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan.
22 Ja kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, niin me sanomme heille: 'Lahjoittakaa heidät meille, sillä ei kukaan meistä ole ottanut sodassa vaimoa. Ettehän te ole itse antaneet niitä heille; muuten olisitte joutuneet vikapäiksi.'"
23 Benjaminilaiset tekivät niin ja ottivat lukumääränsä mukaan itselleen vaimoja karkeloivien joukosta, ryöstäen heidät. Sitten he palasivat perintöosaansa ja rakensivat uudestaan kaupungit ja asettuivat niihin.
24 Silloin israelilaisetkin vaelsivat sieltä, kukin sukukuntaansa ja sukuunsa, ja menivät sieltä kukin perintöosallensa.
25 Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Versículos relacionados com Tuomarien kirja, 21:
Tuomarien kirjan luku 21 kertoo israelilaisten ja Benjaminin heimon välisen sodan lopputuloksen, mikä johti viimeksi mainitun melkein sukupuuttoon. Tilanteen suhteen israelilaiset etsivät tapaa varmistaa Benjaminin heimon jatkuvuus kunnioittamatta Jumalan lakia, joka kielsi avioliiton israelilaisten ja Benjamitesin välillä. Tässä yhteydessä tehdään kiistanalaisia päätöksiä, jotka liittyvät naisten sieppaamiseen ja perintölain rikkomiseen. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät tuomarien 21 käsiteltyihin aiheisiin:
5. Moos. 25:5: "Jos veljet asuvat yhdessä, ja yksi heistä kuolee, eikä hänellä ole poikaa, kuolleen vaimo ei mene naimisiin omituisen miehen kanssa; hänen veljensä -law liittyy hänen luokseen, ota hänet naisen puolesta ja täten täyttäisi Duty Brother -in -laki. " Tässä jakeessa mainitaan Leviratin avioliittolaki, jonka mukaan miehen tulisi mennä naimisiin kuolleen veljensä lesken kanssa, jos hän ei olisi jättänyt mieslapsia. Tätä lakia mainitaan tuomarissa Luku 21 mahdollisena ratkaisuna Benjamitesin avioliittojen käytettävissä olevien naisten puutteen ongelmaan.
Tuomarit 21:1: "Israelin miehet olivat vannoneet Mispássa sanoen:" Kukaan meistä ei anna tyttärelleen vaimoa Benjamitelle. " Tämä jae kuvaa rajoitusta, jonka israelilaiset olivat asettaneet itsensä avioliittoon benjamien kanssa.
Leviticus 18:16: "Älä hylkää veljeäsi, ja sinulla on suhteita hänen vaimonsa kanssa." Tämä jae viittaa lakiin, joka kielsi aviorikoksen ja toisen miehen avioliitto -suhteet. Tuomarissa luvussa 21 tätä lakia loukataan, kun Jabes-Gilead-naiset sieppataan selviytymään Benjamitesin vaimoista.
5. Moos. 24:16: "Vanhempia ei tapeta lastensa eikä heidän vanhempiensa takia; jokainen tappaa oman syntinsä." Tämä jae korostaa henkilökohtaisen oikeudenmukaisuuden periaatetta, jonka mukaan jokaisen ihmisen on vastattava omien tekojensa vuoksi. Tuomarissa luvussa 21 tätä periaatetta loukataan, kun israelilaiset päättävät tappaa Jabes-Gileadin asukkaat, jotka eivät olleet osallistuneet Benjaminia vastaan olevaan sotaan, tarjota vaimoja selviytymiseen Benjamites.
Tuomarit 21:25: "Noina päivinä Israelissa ei ollut kuningasta; jokainen teki sen, mikä hänen mielestään oli suorin." Tämä jae on kuoron toisto, joka esiintyy useita kertoja tuomarikirjassa ja tiivistää anarkian tilanteesta ja johtajuuden puutteesta, joka luonnehtii Israelin historian ajanjaksoa. Tuomarit Luku 21 on toinen esimerkki kaaosta ja väkivallasta, joka johtui keskitetyn viranomaisen puutteesta.
Capítulos: