1 Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.
2 Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.
3 Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.
4 Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.
5 Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
6 Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää.
7 Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan
8 sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet.
9 Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät
10 ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo."
11 Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?
12 Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
13 ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun."
14 Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.
15 Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa."
16 Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."
18 Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.
19 Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"
20 Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.
21 Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"
22 Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.
Versículos relacionados com Ruut, 1:
Ruthin kirjan luku 1 kertoo Naomin ja hänen perheensä tarinan, joka jättää kotimaansa etsimään ruokaa ja vaurautta vieraasta maasta. Valitettavasti Naomi saa lesken ja myös hänen kaksi lastaan kuolee, jättäen hänet ilman lähisukulaa. Sieltä hän päättää palata kotimaahansa, mutta rohkaisee tyttäriään -lawia, Ruthia ja Orfaa pysymään Moabissa ja löytämään uusia aviomiehiä. Seuraavat viisi jaetta valittiin luvun teemojen läheisyyteen kirjan teeman havainnollistamiseksi:
Deuteronomia 10:18-19: "Hän tekee oikeudenmukaisuutta orvolle ja leskelle, rakastaa ulkomaalaista antaen hänelle leipää ja vaatteita. Siksi rakastaa ulkomaalaisia, sillä olit ulkomaalaisia Egyptissä." Tämä jae puhuu ulkomaalaisten kohtelun tärkeydestä rakkaudella ja myötätunnolla, mikä on merkityksellinen Naomin, Ruthin ja Orfan väliselle suhteelle Moabissa.
Exodus 22:21-22: "Älä kohtele tai sorta ulkomaalaista, sillä olit ulkomaalaisia Egyptissä. Älä kohtele leskejä tai orpoja." Tämä jae keskittyy ulkomaalaisten, leskien ja orpojen sorron kieltämiseen korostaen myötätunnon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä.
Leviticus 19:9-10: "Kun korjaat maasi sadonkorjuu, ne satoavat sadon loppuun saakka, eivätkä he myöskään nuhtele sadonkorjuun kaatuneita marjoja. Nas köyhille ja ulkomaille. Minä olen Herra , Jumalasi. " Tämä jae kannustaa elintarvikkeiden lahjoittamiseen köyhille ja ulkomaalaisille, mikä on merkitystä tilanteessa, jossa Ruth ja Naomi tapaavat.
Psalmi 146:9: "Herra suojelee ulkomaalaista ja ylläpitää orvoa ja leskiä, mutta turhauttaa jumalattomien suunnitelmia." Tämä jae korostaa jumalallista suojaa ulkomaalaisille, orvoille ja leskeille, mikä on Naomin mukavuuden lähde vaikeassa tilanteessa.
Jesaja 54:4-5: "Älä pelkää, sillä sinua ei ole hämmentynyt. Älä tunne nöyryytystä, koska sinua ei laiminlyö. Sen sijaan unohdat nuorten häpeän ja muistat enemmän vaivaa, kuten kuten hylätystä ja surullista vaimoa hengessä, vaimo, joka hylättiin ", sanoo hänen Jumalansa. "Lyhyesti hetkeksi hylkäsin hänet, mutta syvään myötätuntoisesti tuon hänet takaisin." Tämä jae puhuu Jumalan myötätunnosta niille, jotka kärsivät ja hylätään, mikä on merkityksellistä Naomin tarinan ja hänen taistelunsa turvallisuuden ja mukavuuden löytämiseksi.
Capítulos: