1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme,
2 ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
4 Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
5 sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan;
6 ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.
7 Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.
8 Sentähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee,
9 niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki -
10 pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta,
11 sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen;
12 hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni.
13 Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa;
14 mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään, ettei hyvyytesi olisi ikäänkuin pakollinen, vaan vapaaehtoinen.
15 Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi,
16 ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!
17 Jos siis pidät minua toverinasi, niin ota hänet luoksesi niinkuin minut;
18 mutta jos hän on tehnyt sinulle jotakin vääryyttä tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun laskuuni.
19 Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sillä sinä olet minulle velkaa oman itsesikin.
20 Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hyötyä Herrassa; virvoita sydäntäni Kristuksessa.
21 Luottaen kuuliaisuuteesi minä kirjoitan sinulle, ja minä tiedän, että sinä teet enemmänkin, kuin mitä sanon.
22 Lisäksi vielä: valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille.
23 Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa,
24 Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani.
25 Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa.
Versículos relacionados com Filemonille, 1:
Filêmonin luku 1 on apostoli Paavalin kirjoittama kirje ystävälleen Filêmonille, joka pyytää häntä antamaan anteeksi ja vastaanottamaan takaisin pakolaisen orjansa, ésimon, nyt käännettynä kristinuskoon. Tämän luvun aiheet sisältävät anteeksiannon, sovinnon ja kristillisen rakkauden. Alla on viisi näihin aiheisiin liittyvää jaetta luvun läheisyydessä:
Efesolaiset 4:32: "Päinvastoin, ole ystävällinen ja myötätuntoinen toisilleen, anteeksi toisilleen, aivan kuten Jumala antoi heille anteeksi Kristuksessa." Tämä jae puhuu kristittyjen anteeksiannon ja hyvyyden tärkeydestä ja huomauttaa, että meidän on annettava anteeksi muille samalla tavalla kuin Jumala on antanut meille anteeksi Kristuksen kautta.
2. Kor. 5:18: "Kaikki tämä tulee Jumalalta, joka sovitti meidät itseensä Kristuksen kautta ja antoi meille sovittelupalvelun." Täällä Paavali puhuu sovinnosta, jonka Jumala tarjoaa kaikille Kristuksen kautta, ja kuinka tämä sovittelu on ministeriö, jonka kristittyjen on jaettava muiden kanssa.
Roomalaisille 12:10: "Rakasta toisiaan keskenään veljellisellä rakkaudella ja mieluummin sinua toistensa kunniaksi." Tämä jae puhuu kristittyjen veljellisen rakkauden tärkeydestä ja siitä, kuinka meidän pitäisi osoittaa tämä rakkaus toisiaan kunnioituksen ja kunnioituksen avulla.
1. Joh. 4:20: "Jos joku väittää:" Rakastan Jumalaa ", mutta viha hänen veljeään on valehtelija, sillä se, joka ei rakasta veljeään, jota hän näkee, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei näe." Tämä jae korostaa rakkauden merkitystä muille kristittyille, ja toteaa, että emme voi todella rakastaa Jumalaa, jos emme rakasta niitä, jotka ovat myös heidän lapsiaan.
1 Pietari 4:8: "Ennen kaikkea se on kuitenkin voimakas rakkautta toisilleen, koska rakkaus kattaa lukuisat syntit." Tämä jae puhuu voimakkaasta rakkaudesta, joka meidän pitäisi olla toisillemme, korostaen, kuinka rakkaus voi kattaa kristittyjen monien syntien ja epäonnistumisen.
Fejezetek: