1 Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle.
2 Nähdessäni nyt paljot ruuat minä sanoin pojalleni: »mene, ja jos löydät veljiemme joukosta jonkun köyhän, joka ajattelee Herraa, niin tuo hänet tänne; katso, minä odotan sinua.»
3 Ja hän tuli takaisin ja sanoi: »Isäni, muuan kansalaisemme on kuristettu ja viruu torilla».
4 Ja ennenkuin olin mitään nauttinut, minä nousin kiiruusti ja korjasin hänet suojaan, kunnes aurinko laskisi.
5 Sitten minä palasin takaisin ja peseydyin ja söin leipäni murheessa.
6 Ja mieleeni johtui Aamoksen ennustus, kuinka hän sanoi: »Teidän juhlanne muuttuvat murheeksi ja kaikki teidän iloitsemisenne valitusvirreksi».
7 Ja minä purskahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja kaivoin haudan ja hautasin hänet.
8 Muta naapurit pilkkasivat minua ja sanoivat: »Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa kuolleita!»
9 Samana yönä minä palasin takaisin toimitettuani hautauksen. Ja koska olin tullut saastaiseksi, minä paneuduin nukkumaan pihan muurin viereen, ja kasvoni olivat peittämättömät.
10 Mutta minä en tietänyt, että muurissa oli varpusia. Ja silmieni ollessa auki laskivat varpuset lämmintä likaa minun silmiini; ja silloin tuli silmiini valkeita pilkkuja, ja minä menin lääkäriin, mutta lääkärit eivät voineet minua auttaa. Mutta Akiakar elätti minua, kunnes hän meni Elymaikseen.
11 Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä.
12 ja lähetti ne sitten työnantajilla, ja nämä maksoivat hänelle palkan ja antoivat lisäksi vohlan.
13 Mutta kun hän tuli minun tyköni, niin se alkoi määkiä. Silloin minä kysyin häneltä: »Mistä on tämä vohla? Eihän se vain ole varastettu? Anna se takaisin sen omistajille, sillä ei ole luvallista syödä varastettua.»
14 Hän vastasi:»Se on annettu minulle lahjaksi, palkkani lisäksi». Mutta minä en uskonut häntä, vaan käskin antaa sen omistajille takaisin, ja minä vihastuin häneen. Silloin hän vastasi ja sanoi minulle: »Missä ovat nyt sinun almusi ja vanhurskaat tekosi? Katso, nyt sen tietää, millainen sinä olet.»
Versículos relacionados com Tobian kirja, 2:
Tobian kirjan luvussa 2 näemme Tobiasin poistuvan kodistaan ja lähtevän matkalle ystävän velan perimiseksi. Matkansa aikana Tobias löytää muukalaisen, jota hän ei tunnusta enkeliksi, joka on naamioitu Rafaeliksi. Yhdessä he matkustavat median kaupunkiin, missä Tobias palauttaa ystävänsä velan ja löytää tulevan vaimonsa Saran. Tässä on viisi jaketta, jotka liittyvät Tobias 2: n käsiteltyihin aiheisiin:
Sananlaskut 16:7 - "Kun ihmisen tapoja he miellyttävät Herraa, jopa hänen vihollisensa muodostavat hänen kanssaan." Tobias matkusti velkaa etsimään, mutta hänen hyveellinen ja jumalallinen käyttäytymisensä johti suurempaan siunaukseen kuin hän odotti.
Jesaja 41:10 - "Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi; älä pelkää, sillä olen sinun Jumalasi. Vahvistan sinua ja autan sinua; pidän sinua voittajalla oikealla kädellä." Tobias kohtasi matkallaan monia haasteita, mutta hän luottaa Jumalaan ja palkittiin uskonsa vuoksi.
Jaakobin 2:17 - "Samalla tavalla usko itsessään, ilman teoksia, on kuollut." Tobias oli uskon mies, mutta hän oli myös halukas toimimaan uskossaan auttaen sokeita matkallaan.
1 Pietari 4:8 - "Ennen kaikkea he rakastavat vilpittömästi toisiaan, koska rakkaus kattaa lukuisat syntit." Tobiasin vaimo Sara kiusasi demoni, ja Rafaelin avulla Tobias pystyi vapauttamaan hänet. Tämä rakkaus ja uskollisuus toisiinsa olivat olennaisia tämän haasteen voittamiseksi.
Kirkot 3:1 - "Kaikelle on tietty tilaisuus; taivaan alla on tietty aika jokaiselle tarkoitukselle." Tobiasin matka ei ollut helppoa, mutta hänet palkittiin sinnikkyydestään ja kärsivällisyydestään. Nämä jakeet osoittavat, kuinka usko, sinnikkyys ja luottamus Jumalaan voivat auttaa voittamaan haasteita ja saamaan siunauksia odotettua.
Luvut: