1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Versículos relacionados com Job, 19:
Job 19 on luku, jossa Job ilmaisee ahdistuksensa ja epätoivonsa tilanteessaan itkien myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät tässä luvussa käsitettyihin aiheisiin:
Psalmi 34:18: "Lähellä niitä, joilla on murtunut sydän ja pelastavat sorrettujen hengen." Tämä jae puhuu siitä, kuinka Jumala on lähellä niitä, jotka kärsivät ja tuntevat sorrettuja, tarjoamalla heille pelastusta ja mukavuutta.
Jesaja 61:1: "Herran Jumalan henki on minun päälläni, sillä Herra on voittanut minua saarnaamaan hyviä uutisia nöyrälle; hän lähetti minut palauttamaan sydämen vastaisen, julistamaan vapautumisen vankeille ja vapauttamaan käsiraudat. " Tämä jae puhuu Messiaan tehtävästä tuoda toivoa ja palauttamista kärsiville.
Psalmi 88:14-15: "Miksi hylkäät sieluni? Miksi piilotat kasvosi minulta? Olen turmeltunut nuoruudesta lähtien ja olen kärsinyt kauhuistasi; olen epätoivoinen." Tämä psalmi esittelee epätoivon kaltaisen epätoivon rukouksen, jossa psalmista vaatii Jumalan apua hänen ahdistuksensa edessä.
Jesaja 49:15-16: "Voiko nainen unohtaa vauvansa, joka edelleen imettää, jotta hän ei sääli häntä, hänen kohdunsa poikaa? En unohda sinua. Katso, kämmeneni kämmenet Tallensin sinut; seinät ovat jatkuvasti edessäni. " Tämä jae puhuu Jumalan rakkaudesta ja huolehtimisesta lapsistaan osoittaen, ettei hän koskaan jätä heitä tai unohtaa.
Psalmi 31:9: "Menet minun luokseni, Herra, koska olen ahdistunut; kulut silmäni, sieluni ja ruumiini ovat surussa." Tämä psalmi esittelee samanlaisen rukouksen kuin Job, jossa psalmisti vaatii myötätuntoa hänen ahdistuksensa ja kärsimyksensä edessä.
Luvut: