1 Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan. Ja Aakis sanoi Daavidille: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana."
2 Daavid vastasi Aakiille: "Hyvä! Sinä tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan." Aakis sanoi Daavidille: "Siispä minä asetan sinut oman pääni vartijaksi koko täksi aikaa."
3 Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.
4 Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Niin Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.
5 Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin.
6 Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.
7 Niin Saul sanoi palvelijoillensa: "Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä." Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki."
8 Silloin Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanansa kaksi miestä. He tulivat yöllä vaimon luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon."
9 Mutta vaimo vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?"
10 Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä."
11 Vaimo kysyi: "Kenen minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel."
12 Mutta kun vaimo näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja vaimo sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul."
13 Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta."
14 Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena." Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15 Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä."
16 Mutta Samuel vastasi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?
17 Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille.
18 Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.
19 Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin."
20 Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.
21 Mutta vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.
22 Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle."
23 Hän epäsi ja sanoi: "Minä en syö." Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä; ja hän nousi maasta ja istui vuoteelle.
24 Ja vaimolla oli juottovasikka kotonaan; sen hän teurasti joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.
25 Ja hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijainsa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.
Versículos relacionados com 1. Samuelin kirja, 28:
1: n luku 28 Samuel kertoo Saulin tarinan etsimällä jumalallista ohjausta nekromancerin kautta, vaikka hän itse oli kielletty noituus Israelissa. Kuulemisen aikana Samuelin henkeä vedotaan ja varoittaa Saulia hänen välittömästä kuolemastaan ja Israelin tappiosta taistelussa. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät tässä luvussa käsitettyihin aiheisiin:
5. Moos. 18:10-12: "Älä löydä keskeltä teistä, joka tekee poikastasi tai tyttärestäsi, ei arvailusta, prognisoivasta, eikä noituutta eikä viehättävää, ei nekromanceria eikä taikuutta tai sitä, keitä kuuluu kuolleisiin; Kaikki, jotka tekevät nämä asiat, ovat kauhistuttavia Herralle " Tämä jae kieltää selvästi nekromanssin ja kuulemisen käytännön kuolleiden kanssa, jotka Saul kielsi Israelissa, mutta lopulta turvautui epätoivoonsa.
Leviticus 19:31: "Älä käänny nekromancereihin tai perusteisiin, älä etsi heitä saastuttamaan heistä. Olen Herra, sinun Jumalasi." Tämä jae varoittaa myös nekomanssin ja muun ennustamisen muotoja vastaan, joita pidetään epäpuhtaina ja kauhistuttavina Jumalan edessä.
Jesaja 8:19: "Kun he sanovat teille, ota yhteyttä nekromancereihin ja tontteihin, jotka puristavat ja murhaavat hampaiden välillä, vastaus: Eikö ole ihmisiä heidän jumalaansa? Tässä jakeessa profeetta Jesaja varoittaa Israelin kansalaisia olemaan hakematta neuvontaa nekromanssien ja kynnysarvojen kanssa, vaan luottamaan Jumalaan ohjauksen ja suojelun vuoksi.
2 Chronicles 10:13-14: "Ja kuningas vastasi heille ankarasti, halveksien vanhempien neuvoja ja puhui heille poikien neuvonantajan mukaan sanomalla, että isäni pahensi ikäsi, mutta vapautan hänet; rangaistaan raskaalla piiskalla, mutta rangaistaan sinua kevyemmällä piiskalla " Tämä jae kuvaa vaaraa hylätä kokeneiden vanhimpien neuvoja nuoriso- ja kokemusneuvoston hyväksi, kuten Saul hylkäsi Samuelin neuvoja ja pyytää neuvoja nekromancerilta.
Sananlaskut 28:13: "Mikä kattaa rikkomuksesi, ei koskaan menesty, mutta mikä tunnustaa ne ja saavuttaa armon." Tämä jae korostaa tunnustuksen ja parannuksen merkitystä Jumalan armon saamiseksi, jota Saul näytti olevan halukas tekemään, kun hän yritti peittää hänen virheet ja heikkoudet sen sijaan, että tunnustaisi heidät ja etsiä jumalallista anteeksiantoa.
Luvut: