1. Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle.

2. Nähdessäni nyt paljot ruuat minä sanoin pojalleni: »mene, ja jos löydät veljiemme joukosta jonkun köyhän, joka ajattelee Herraa, niin tuo hänet tänne; katso, minä odotan sinua.»

3. Ja hän tuli takaisin ja sanoi: »Isäni, muuan kansalaisemme on kuristettu ja viruu torilla».

4. Ja ennenkuin olin mitään nauttinut, minä nousin kiiruusti ja korjasin hänet suojaan, kunnes aurinko laskisi.

5. Sitten minä palasin takaisin ja peseydyin ja söin leipäni murheessa.

6. Ja mieleeni johtui Aamoksen ennustus, kuinka hän sanoi: »Teidän juhlanne muuttuvat murheeksi ja kaikki teidän iloitsemisenne valitusvirreksi».

7. Ja minä purskahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja kaivoin haudan ja hautasin hänet.

8. Muta naapurit pilkkasivat minua ja sanoivat: »Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa kuolleita!»

9. Samana yönä minä palasin takaisin toimitettuani hautauksen. Ja koska olin tullut saastaiseksi, minä paneuduin nukkumaan pihan muurin viereen, ja kasvoni olivat peittämättömät.

10. Mutta minä en tietänyt, että muurissa oli varpusia. Ja silmieni ollessa auki laskivat varpuset lämmintä likaa minun silmiini; ja silloin tuli silmiini valkeita pilkkuja, ja minä menin lääkäriin, mutta lääkärit eivät voineet minua auttaa. Mutta Akiakar elätti minua, kunnes hän meni Elymaikseen.

11. Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä.

12. ja lähetti ne sitten työnantajilla, ja nämä maksoivat hänelle palkan ja antoivat lisäksi vohlan.

13. Mutta kun hän tuli minun tyköni, niin se alkoi määkiä. Silloin minä kysyin häneltä: »Mistä on tämä vohla? Eihän se vain ole varastettu? Anna se takaisin sen omistajille, sillä ei ole luvallista syödä varastettua.»

14. Hän vastasi:»Se on annettu minulle lahjaksi, palkkani lisäksi». Mutta minä en uskonut häntä, vaan käskin antaa sen omistajille takaisin, ja minä vihastuin häneen. Silloin hän vastasi ja sanoi minulle: »Missä ovat nyt sinun almusi ja vanhurskaat tekosi? Katso, nyt sen tietää, millainen sinä olet.»





“Para mim, Deus está sempre fixo na minha mente e estampado no meu coração.” São Padre Pio de Pietrelcina